Kirje
Lauantaina, Syyskuun 17. 2011H.V.
Panin Sinulle vastaustekstaria kreikkalaisesta nationalismista, antiikin kreikkalaisen perinteen ja heidän oman ainutlaatuisuutensa korostamisesta, johon salaisena haaveena liittyy kreikkalaisilla eu-poliitikoillakin drakhman ja oman päätöksenteon palauttaminen, näennäisen kunniallisesti. Se on kreikkalaisen mitalin toinen puoli. Ei eurooppalaisen. Tässä jatkoa.
En usko salaliittomaiseen “kusetukseen” niinkuin sinä. Kreikka lähti mukaan EU:hun ja rahaliittoon hakien niistä etua itselleen. Ensimmäiset soraäänet muilta jäsenvaltiolta kuultiin jo Kreikan sitoutuessa euroon “kuntoonlaittovaiheessa”. Yksi niistä oli puolustusmenojen liian korkea taso suhteessa kansantuotteeseen verrattuna muuhun Eurooppaan. Tilastolliset budjettikikkailuthan tulivat ilmi vasta myöhemmin, eikä budjetin rakenteellista alijäämää enää kreikkalaisten käynyt kieltäminen.
Perimmäisin kysymys, josta itsekin olen toitottanut kyllästymiseen asti, eri foorumeilla, on eurooppalaisen talousrakenteen erilaisuus kansakunnittain euron toimivuudeen kannalta. Samanaikaisesti, kun on pyritty pitämää auvoisaa kuvaa muuhun maailmaan euroalueelta, on maailman pankkijärjestelmä härskisti käyttänyt hyväkseen rahaliiton yksittäisiä jäsenvaltioita, tietäen hyvin mm. Kreikan entiseen drakhmaan perustuvan valtion budjetin virheellisen rakenteen ja verotuksen vaikeudet. Luotettiin euroalueeseen, eikä niinkään Kreikkaan. Tämä on nyt sanottu ääneen.
Toinen oleellinen kysymys, joka suoraan liittyy kreikkalaisten ahdinkoon on nopeaan globalisaatiomuutokseen sopeutumaton vanhanaikainen maailman rahoitusjärjestelmä;
1. Sijoitetulle pääomalle on saatava tuotto, jonka tulee kaksinkertaistua (lyhyessä) aikayksikössä.
2. Lainaamalla luodun rahan (ns. virtuaalirahan) tulee korvata (virheellisen nykykäsityksen mukaan) se kolmen kuukauden ajanjakso vuosittain, jonka aikana kulutamme planeettamme luonnonvaroja ja näin ollen syömme maapallon pääomaa yli sen kantokyvyn. Eli vakuudettomalla rahalla (johdannaiset) on pyritty korvaamaan maailman raaka-ainevarantojen väheneminen.
3. Vakuudettoman lainarahan määrä on noussut sellaiseen tasoon, että suurin osa maailman valtioista ei milloinkaan kykene maksamaan velkojaan. Ei edes USA. Heillähän tänään on velkaa 16.000 miljardia dollaria. Velkakattokin (14.700) sysättiin sivuun. Tämä on seurausta pankkien koordinoimattomasta luotonannosta toistensa suhteen ja samalla uuden rahan määrän kontrolloimattomuudesta. Kukaan ei tiedä kuinka paljon rahaa maailmassa on. On vain arvioita.
Virheellinen väite siitä, johon itsekin olen syyllistynyt, että suurimmalle osalle globaalia velkaa ei ole vakuuksia on tarkemmin ajateltuna sekulatiivinen. Nimittäin juuri tässä kohtaa poliitikot ja globaalit suuryritykset tulevat piirtämääni kuvaan mukaan; kaikki arvot ovat sopimuksenvaraisia. Vakuudet ovat vain vahvistettuja sitoumuksia, joista sovitaan. Vaikkapa näin: sovitaan, että juuri nyt talosi arvo on miljardi euron nykytasolla, tai että Alaska maksaa 2 kertaa USA:n valtionvelan määrän. Se mitä haluan sanoa, on kauan tiedetty perusperiaate rahan ja hintojen suhteesta ja vaikutuksesta talouteen. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt taloudellisten arvojen määräytyminen markkinoilla ja globaalirahan kokonaismäärän vaikutus ja suhde maailmantalouteen ja sitä kautta aina yksittäisen ihmisen arkeen. Maailman pankkijärjestelmä elää vielä aikaa, jossa raha oli “vaihdon väline” ja “kysyntä määrää tarjonnan ja sitä kautta hinnat”. Tässä on moderni dilemma. Nuo kaksi perinteistä periaatetta pitäisivät paikkansa, mikäli kreikkalainen farmari viljelisi tupakkaa ja oliiveja ja saisi siitä rahaa, jolla ostaisi vuohenjuustoa, lapion (tuotannontekijä) ja vaatteita. Päin honkia alkoi mennä siinä vaiheessa, kun kasvavan (nyt 7 miljardia) maailman populaation keinotekoiseen elättämiseen keksittiin keinotekoisia tarpeita, brändejä ym. “Rahaa” oli luotava kasvua vastaavasti ja sitä syntyikin talouden laajentuessa lähes samassa suhteessa. Häiriötilanteessa tuotannon volyymit putoavat, mutta “raha” jää. Ja se jää pääosin velkoina. Muu ylimääräinen raha aiheuttaa inflaatiota. Summasummaarum; talousevoluutioon mentiin sorkkimaan, vaikka sekin nähdään osaksi ihmiskunnan evoluutiota. Se tie alkaa nyt olla kuljettu.
Olen itse siirtymässä yllä kirjoittamani ilmiön, tai ilmiöiden tarkastelusta ja seuraamisesta, ihmisten käytöksen lopunajan tarkkailuun (ei uskonnollisessa mielessä). Toki minun aikani loppuu ennen, mutta kukaan ei kiellä ihmisten seuraamista ääritilanteissa. Muuten viime viikolla puolalainen ministeri varoitti EU:ta tämän tien päässä Eurooppaa vaanivasta sodasta.
Tuus,
ABä
